Rakas päiväkirja, tänään julkaistiin pikku-uutinen siitä, kuinka eri puolueiden kannattajat haluavat parantaa henkilökohtaista elämänlaatuaan: Vasemmistoliiton kannattajat haluaisivat muita useimmin vähentää alkoholinkäyttöään, demarit haluaisivat parantaa ruokailutottumuksiaan, Vihreiden kannattajat haluavat aloittaa uuden parisuhteen, Kokoomuksen ja Keskustan kannattajat haluaisivat parantaa seksielämäänsä. Ja kuinka ollakaan, olen tässä jo pidemmän aikaa suunnitellut viettäväni puolitipatonta tammikuutta, ehkä jopa helmi- ja maaliskuutakin. Se on niin sanottu uudenvuodenlupaukseni. Puolitipattomalla tarkoitan sitä, etten nyt ihan mattivanhaseksi ala, mutta vältän oluen juomista muuten kuin ruokailun yhteydessä seuraavina kuukausina. En tee tätä niinkään siksi, että olisin huolissani alkoholin käytöstäni kuin siksi, että ensinnäkin olen huomannut kaljottelun olevan loppupeleissä tylsää touhua noin yleensä ja toiseksi haluan kokeilla kuinka paljon kuukausittainen rahankäyttöni nykyään todellisuudessa on. Kaljanjuonti ravintoloissa ja baareissa kun on yllättävän kallista – puroista syntyy joki.

Rakas päiväkirja, edellistä juttua kirjoittaessani huomasin uutisen Pakistanin entisen pääministerin ja nykyisen oppositiojohtaja Benazir Bhutton salamurhasta. Luin reilu vuosi sitten Bhutton teoksen Idän tytär ja se teki syvän vaikutuksen sekä kaunokirjallisesti että loistavana poliittisena pamflettina ja Pakistanin poliittisen järjestelmän kuvana. Kirjoitin teoksesta tuolloin sinulle. En väitä edelleenkään Bhutton ja Pakistanin kansanpuolueen (vastannee Englannin Labour-puoluetta) politiikan olleen ongelmatonta (syytteet korruptiosta ja nepotismista saattavat hyvinkin pitää paikkansa), mutta silti uutinen Bhutton salamurhasta vetää hiljaiseksi.

Mainokset