Rakas päiväkirja, huomenna lauantaina on Vasemmistonuorten tasa-arvo- ja seksuaalityöryhmän kokous Helsingissä. Sen jälkeen on vielä yhdet pikkukoulut. Viime keskiviikkona olin ”työpaikkani” eli Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen pikkujouluissa. Kävimme syömässä uudessa Veganissmio nimisessä kasvisravintolassa. Ruoassa ei ollut mitään moitittavaa (vielä seuraavanakin päivänä maha oli turvoksissa), mutta ravintolan sisustus vaikutti keskeneräiseltä ja olutvalikoima oli suppea. Tunnelma pikkujouluissa oli jäykkä. Mietin, että koinko sen ainoastaan jäykäksi; en ollut ottanut osaa politiikan tutkimuksen laitoksen yhteisiin rientoihin puoleentoista vuoteen ja tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi, vai onko meno laitoksella tällaista jäykistelyä yleensäkin? Naistutkimuksen laitoksen pikkujouluissa tunnelma aikaisempina vuosina on ollut aivan toisenlainen. Valitettavasti tänä vuonna laitosten pikkujoulut olivat samaan aikaan ja nyt halusin käydä näyttämässä nenääni politiikan tutkimuksen laitoksen henkilökunnalle.

Sitten iski joulustressi. En tarkoita sillä varsinaisia joulukiireitä, siivoaminen ja kokkailemnen ovat itse asiassa rentouttavaa touhua (kirjoitan sinulle ensi viikolla aiheesta enemmän), vaan joulustressi on tarkoittanut minulle parina viime vuotena sitä, että alan miettimään mitä olen saanut viimeisen vuoden aikana tehtyä; kuinka väitöskirjatyöni edistyy. Joulustressi kulminoituu siihen, että postiluukusta tulee kirje, jossa luetellaan niiden nimet, jotka saavat apurahan yliopistolta ensi vuonna väitöskirjan kirjoittamiseen. Lienee turha mainita, että nimeäni listalla ei ole ollut. Siltäkin osin olen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten: Suomen kulttuurirahaston apuraha alkaa olla ainoa toivo saada ensi vuoden loppupuolelle tutkimusrahoitusta. Tosin tänä vuonna olen siten paremmassa asemassa, että nykyinen työsuhteeni yliopistolle päättyy vasta toukokuun lopulla.

En osaa sanoa onko väitöskirjani edennyt miten viimeisen vuoden aikana. Pöytälaatikkoon ja arkistoihin on kertynyt erilaisia seminaaripapereita, esseitä ja luonnostelmia. Silti tällä viikolla on ollut sellainen olo, ettei viimeisen vuoden aikana mikään ole muuttunut: kirjoitan samaa paperia yhä uudelleen ja uudelleen. Tätä joulustressiä olen sitten yrittänyt purkaa olemalla tällä viikolla erityisen ahkera, aloittamalla kirjoittamaan vielä uutta versiota aikaisemmasta paperista. Tiedustelin myös syksyllä lähettämästäni artikkelikäsikirjoituksesta. Se on kuulemma saanut ristiriitaisen arvion, mutta vielä on mahdollisuuksia, että se julkaistaisiin. Voin edelleen uskotella itselleni väitteleväni vuoden 2009 lopulla tai vuoden 2010 alussa. Väitöskirjaani suunnittelemastani kuudesta artikkelista kaksi on julkaisut ja kolmas ehkä julkaistaan. Kolme viimeistä ovat enemmän tai vähemmän työnalla; neljännen ja ehkä viidennen lähetän arvioitavaksi kevään aikana ja kuudennenkin ennen vuoden 2008 loppua. Sen jälkeen on kirjoitettava vain johdantoluku…

Advertisements