marraskuu 2007


Rakas päiväkirja, eilen olin Tampereen yliopiston tieteentekijöiden liiton syyskokouksessa. Kuten tiedät olen ollut liiton jäsen vasta heinäkuusta lähtien. Paikalle menin ilmaisen illallisen houkuttamana, en ollut koskaan käynyt ravintola Virtapankissa syömässä. Ruoka maistui, mutta annokset olivat hyvin tavallisia. Tulin myös valituksi liiton hallitukseen, tarkemmin varajäseniksi. Tosin varsinaisten ja varajäsenten työnkuva ei näytä juurikaan käytännössä poikkeavan toisistaan (mitä myös kokouksessa ihmeteltiin). Voi siis olla, että tulen kirjoittamaan sinulle enemmänkin yliopiston henkilöstö- ja ay-politiikasta tulevaisuudessa.

Tampereen yliopiston tieteentekijöiden liitto on AKAVA:laisen Tieteen tekijöiden liiton jäsenyhdistys. Siihen kuuluu noin 500 jäsentä, yliopiston tutkijoiden ja opettajien järjestäytymisaste voisi olla parempikin; liitolla olisi kuulemma yli 1 000 potentiaalista jäsentä Tampereen yliopistossa. Yliopistolehtoreilla ja professoreilla on omat liittonsa.

Mainokset

Rakas päiväkirja, nykyään ei missään pysty liikkumaan, ettei johonkin puolituttuun törmäisi. Tänäänkin kävellessäni törmäsin kahteen helsinkiläiseen vanupalleroon, jotka olivat matkalla Suomen sosiaalifoorumin, joka järjestetään ensi keväänä Tampereella, suunnittelukokoukseen. Menin sitten huolimattomasti lupaamaan, että tulen kokoukseen illalla jos Hämeen piiristä kukaan muu ei ole tulossa edustaman paikallisia palleroita. Toivon ettei puhelinsoittoa tule, ei tässä olisi joka ilta aikaa kokouksissa istua…

Niin, itse olin päivällä matkalla kamerakauppaan. Kävin ostamassa uuden kameralaukun ja pienen mutta valovoimaisen kiinteäpolttovälisen objektiivin kameraani. Pitkän harkinnan jälkeen olin tullut siihen tulokseen, ettei minulla ole varaa sijoittaa kuvanvakaimella varustettuun objektiiviin ja hankin näin lisää valovoimaa halvimmalla mahdollisella tavalla. Enää ei tarvitse sisätiloissa kuvatessa välttämättä kaivaa salamaa aina esille.

Rakas päiväkirja, olen kirjoittanut sinulle säännöllisesti lähes kuuden vuoden ajan; aloitin päiväkirjan kirjoittamisen kevättalvella vuonna 2001 toisena opiskeluvuotenani saavuttuani kotiin legendaariselta GooM-risteilyltä. Minulla on vielä tallessa vanhat päiväkirjat lukuun ottamatta puolentoista vuoden katkosta, jonka onnistuin jossain vaiheessa hävittämään. Nettipäiväkirjaa olen kirjoittanut vuoden 2004 keväästä lähtien. Ensimmäiseen merkintään innosti niin ikään edellisen illan juhlimisen jälkeinen olotila Tammelan torin kahvilateltassa. Siitäkin on jo enemmän kuin kolme ja puoli vuotta.

Olen siirtymässä uuteen vaiheeseen: nettipäiväkirjan pitämisestä bloggaamiseen. Ennen sinä sijaitsit minun omilla kotisivuilla ja olit minun koodaama, nyt aloin käyttämään valmista nettipäiväkirjapohjaa – yleisön pyynnöstä. Aina joskus joku on huomauttanut, ettei voi kommentoida kirjoituksiani tai käyttämääni kirjasinta on vaikea lukea. Mieluummin kun olisin alkanut radikaalisti muokkaamaan sinua, Rakas päiväkirja, päätin antaa periksi ja siirtää sinut toisaalle. Samalla esimerkiksi valokuvien liittämisestä sinuun tulee helpompaa. Aluksi ajattelin kätevästi vasta vuodenvaihteessa siirtyä valmispohjaan, mutta näin tässä kävi.

Rakas päiväkirja, muutostyöt saattavat kestää muutaman päivän tai viikon. Wanhan päiväkirjan arkiston löydät täältä.