Rakas päiväkirja, kolmekymmentä vuotta sitten käyty Falklandin sota on erinomainen esimerkki siitä, että sodan voi voittaa strategisesti häviämällä lähes jokaisen taistelun taktisesti. Iso-Britannian laivastotappiot olivat moninkertaiset verrattuna Argentiinaan, mutta silti Argentiina sai torjuntavoiton eli hävisi sodan. Toiseksi sodan syy oli klassinen: kummankin osapuolen oli siirrettävä huomio sisäpoliittisista epäonnistumisista ulkoiseen uhkaan.
Viime päivinä tilanne on jälleen kiristynyt eteläisellä Atlantilla. Mutta ennen kuin Queen Elizabeth luokan lentotukialukset valmistuvat vuosina 2016 ja 2018, ei David Cameronin kannata matkia Margaret Thatcheria saadakseen työväenluokkaiset miehet äänestämään konservatiiveja tai yliopisto-opiskelijat unohtamaan liberaalipuolueen petoksen sen hyväksyttyä lukukausimaksujen korostuksen vastoin vaalilupausta.
Mielestäni Suomen Margaret Thatcher on nykyinen kuntaministeri Henna Virkkunen.
Hän on ymmärtänyt rakenteellisten muutosten olevan tärkeämpiä kuin sen, mitä rakenteissa tämän jälkeen touhutaan. Tarkoitan, että poliittista virtuoosimaisuutta on päivänpolitiikan reunaehtoja määrittelevien rakenteiden uudistaminen omien päämääriensä mukaisesti, ei se arkipäiväinen päätöksenteko jälkikäteen näissä rakenteissa, mitä yleensä politiikaksi kutsutaan. On ihan sama mitkä ovat poliittisten ryhmien voimasuhteet, jos budjettiraamista päättävät viime kädessä samat liiketaloustieteen ja hallinto-opin kurssit keskinkertaisilla arvosanoilla suorittaneet kokoomushenkiset valtiovarainministeriön virkamiehet.
Virkkunen on osoittanut jo kahteen kertaan virtuoosimaisuuttaan. Ensin hän heikensi yliopistodemokratiaa yliopistolakiuudistuksella ja nyt kuntademokratiaa kuntalakiuudistuksella. Tarkoituksena kummassakin on ollut vahvistaa kokoomuksen ja sen sidosryhmien valtaa ja pääomavirtoja uhraamalla ensin suomalainen tieteellinen tutkimus, sitten kunnallinen itsehallinto ja palvelut.
En ymmärrä miksi Virkkusta arvostellaan.
Varsinkin keskustapuolueen ja Mari Kiviniemen kuntauudistusta kohtaan esittämä kritiikki tuntuu politiikkaa seuraavasta kohtuuttomalta. Keskusta kun oli yliopistolakia tukemassa ja se perustui aivan samanlaiselle logiikalle kuin kuntalakiuudistus. Niin ikään kuntalakiuudistusta ei nähdäkseni voida erottaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tai vaikkapa kouluruokailun ulkoistamisesta kokoomuslaisille ja keskustalaisille niin sanotuille yrittäjille. Keskusta on ollut ajamassa kritiikittömästi ulkoistamisia ja yksityistämisiä.
Toivo Sukarista ja Ideaparkista lienee turha edes muistuttaa. On jotenkin absurdia edes yrittää esittää vastustavansa kuntapalveluiden keskittämistä suurimpiin asutuskeskuksiin, jos paria vuotta aikaisemmin on ottanut lahjusrahaa henkilöltä, jonka tavoitteena on rakentaa niin suuria kauppakeskuksia, että ne tuhoaisivat pienempien kuntien lähikaupat parin sadan kilometrin säteeltä. Se jos mikä on keskittämispolitiikkaa.
Hauskinta kuntauudistuksen seuraamisessa on kuitenkin se, kuinka Virkkusen, tuon Suomen Margaret Thatcherin onnistuu asettamaan keskusta ja perussuomalaiset vastakkain, tai siis olen varannut itselleni jo popcorneja näytöstä ajatellen.
helmikuu 29, 2012 at 6:06 am
Lillukanvarsityyppinen kommentti Virkkusen toimiin “yliopistodemokratian heikentämisessä”. Olin lähes keskeytyksettä mukana vuodesta 1993 vuoteen 2008 yliopistodemokratiassa Tampereen yliopiston monijäsenisten hallintoelinten jäsenenä. Aika usein sai kuulla kritikkiä, että kokouksiin ja niihin valmistautumiseen kuluu liikaa aikaa, eikä niissä edes päätetä mistään tärkeästä. Kun uusi yliopistolaki poisti osan näistä hallintoelimistä tai ainakin muutti ne ei-pakollisiksi, saikin kuulla, että nyt demokratia on heikentynyt.
Se mikä vuonna 2008 näytti aivan turhalta jorinalta, olikin yhtäkkiä akateemisen itsehallinnon tärkeä linnake vuoden 2009 yliopistolakikähinöissä. Miksi yliopistoissa ei kiitellä Henna Virkkusta siitä, että hän säästi henkilökunnan ja opiskelijat osalta pitkäpiimäisissä ja turhissa kokouksissa istumiselta?
helmikuu 29, 2012 at 9:56 am
Sekä yliopistolakiuudistusta että kuntalakiuudistusta yhdistää myös se, että kukaan ei ollut / ole tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta ainoastaan kokoomushenkisillö virkamiehillä on kesksitty vaihtoehto. Tästä syystä Virkkusen on onnistunut suhteellisen vaivattomasti ajaa näitä asioita eteenpäin, vaikka hänen virkamiesten esitys ei olisikaan parannus entiseen.