Rakas päiväkirja, City-lehdessä Kristillisdemokraattisten nuorten entinen puheenjohtaja ja puolueen nykyinen viestintäpäällikkö, kolmatta tutkintoa suorittava ikuisuusopiskelija Asmo Maanselkä sanoi, että moni liberaalina itseään pitävä on itse asiassa konservatiivi. Maanselkä on oikeassa. Miten muuten on mahdollista selittää sitä, että vielä pari vuotta sitten enjoy capitalism -paidoista tunnetuista Kokoomusnuorista on kuoriutunut konservatiivisia nationalisteja?
Se, mitä poliittinen liberalismi oikeasti tarkoittaa, näyttää olevan haussa niin vasemmistossa kuin oikeistossa, mukaan luettuna poliittiselle kentälle uutena pyrkivässä Muutos 2011 -puolueessa, joka puheenjohtajavaihdoksen myötä on esiintynyt maahanmuuttokriittisyyden sijasta tai rinnalla Bal-Sagothin musiikista diggaavana liberaalina ja suoraa demokratiaan kannattavana vaihtoehtona.
Ongelma on vain siinä, että jokainen edes jotain valtio-opillisesta ajattelusta jotain ymmärtävä tietää liberalismin ja suoran demokratian olevan toisilleen täysin vastakkaisia ideologioita. Poliittinen liberalismi yksinkertaistettuna on aate, joka suojaa kansalaisen eli porvarin oikeuksia kuninkaan mielivallalta. Sen ensimmäisiä ilmaisuja oli mm. Magna Carta. Poliittisista filosofeista ehkä keskeisin liberalismin teoreetikko on ollut John Locke. Häneltä on peräisin mm. huomautus: “Vaikka kenraali voi tuomita sotamiehen kuolemaan, jos tämä jättää paikkansa tai ei noudata epätoivoisia käskyjä kaikessa ehdottomassa elämän ja kuoleman vallassaan hän ei voi käyttää penniäkään sotamiehen omaisuudesta tai ottaa rahtuakaan tämän tavaroistaan (139)”. Sen lisäksi, että Lockella omaisuuden suojelu menee kaiken muun edelle hänen valtio-opissaan, on hän valmis rajoittamaan hallituksen mielivaltaa esimerkiksi vähemmistöjä kohtaan.
Hallituksen koko valta on vain valta edistää yhteiskunnan hyvää. Sen ei pitäisi olla rajatonta mielivaltaa, ja sitä pitäisi harjoittaa vakiintunein ja julkisin laen. Silloin ihmiset tietävät velvollisuutensa ja ovat turvassa ja vakaasti lain rajojen sisällä. Silloin myös valtiaat pysyvät heille kuuluvissa rajoissa eivätkä joudu kiusaukseen käyttää käsissään olevaa valtaa sellaisiin tarkoituksiin ja sellaisiin tekoihin, joita he eivät tuntisi eivätkä haluaisi omikseen (137).
Locken teos Two Treatises of Government, josta edelliset siteeraukset siis ovat, ei ole ainoastaan apologia kuninkaan mielivaltaa, vaan myös suoraa demokratiaa vastaan. Tunnetusti Ranskan vallankumouksen teoreetikkona pidetty Jean-Jacques Rousseau kannatti suoraa demokratiaa siirtäen kuninkaan absoluuttisen vallan kansankokoukselle siten, että rousseaulaista suoraa demokratiaa voidaan pitää niin ikään absoluuttisena. Rousseau katsoi, ettei liberalismia tarvita. Kansan on kaikkivaltias ja jos kansan enemmistön niin päättää, se saa tehdä mitä lystää: kontrolloida joidenkin ihmisten pukeutumista; kieltää hunnun käytön julkisilla paikoilla tai esimeriksi verottaa rikasta vähemmistöä poikkeuksellisen ankarasti jne. Liberalismia korostavissa poliittisissa järjestelmissä tällainen olisi mahdottomuus. Siellä vähemmistöillä on suoja monarkialta/demokratialta olkoon kyse sitten pukeutumisesta tai oikeudesta nauttia oman työnsä hedelmistä. Yhdysvaltojen perustuslain on väitetty olevan Locken yhteiskunta- ja moraalifilosofian vulgarisoitu versio. Amerikan ihmemaassa valtion tehtävä on suojella yksilön vapautta kanssaihmisten suvaitsemattomuudelta, ei rajoittaa kansalaisoikeuksia.
Rousseaun valtio-oppi on jokseenkin realistisempi kuin Locken, joka joutuu monessa kohdin viittaamaan Raamattuun oikeuttaakseen näkemyksiään. Locken esimeriksi väittää rahaa ja omaisuutta olevan luonnontilassa, mutta silti hän perustelee yhteiskuntasopimukseen astumista eli valtion perustamista halulla suojata omistusoikeus. Aivan kuin vapaus olisi luotava keinotekoisesti pakkovallan avulla jotta voitaisiin väittää vapauden olevan ihmiselle luonnollinen olotila?
Niin ikään Locken ihmiskäsitys tabula rasoineen on ristiriidassa nykybiologian kanssa. Mutta ajatukset tyhjästä mielestä, joka voidaan kasvatuksella täyttää, tai ihmisten perustavanlaatuisesta tasa-arvosta ei olekaan tarkoitus olla luonnontieteellinen fakta, vaan Locke yrittää legitimoida kapitalismia ajatuksella, josta nykyään käytetään ilmaisua “Amerikkalainen unelma”. Kaikki ihmiset ovat samalla lähtöviivalla ja kyse on viime kädessä vain ja ainoastaan omasta ahkeruudesta, ei siitä, ovatko nallekarkit menneet kaikille tasan. Valtion tehtävänä on ihmisten normalisointi, jotta kaikki pelaisivat samoilla säännöillä. Kapitalismissa valtio tuottaa siis vapautta häivyttämällä ihmisten väliset ruumiilliset erot vaikka väkisin.
Olen siis lyhyesti osoittanut, etteivät ainoastaan ranskalainen suora demokratia ja angloamerikkalainen liberalismi ole toisilleen vastakkaisia aatteita, vaan tasa-arvodiskurssi on välttämättömyys kapitalistisille tuotantosuhteille. Näin ollen esimerkiksi konservatiiviksi julistautunut Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman, joka on joskus antanut ymmärtää, etteivät ihmiset olisi lähtökohtaisesti tasa-arvoisia, sahaa niin sanotusti omaa oksaansa jos ja kun hän kannattaa oikeasti globaalia kapitalismia. En nimittäin ole siitä aivan varma. Hänkin kun maahanmuuttokriittisyydessään muistuttaa enemmän antiglobalisaatioaktivistia.
syyskuu 22, 2010 at 1:35 pm
Tämä oli ehkä liekikkäin kirjoitus todella pitkään aikaan. Tuntui siltä, että se onnistui jollain tavalla selvittämään minulle jotakin liberalismista, tasa-arvosta ja kapitalismista, tai ainakin Lockesta. Vetämään palluroita yhteen, niinsanoakseni.
Edelleen olen muuten sitä mieltä, että luovan luokan ja oikeudettoman etnoprekariaatin välinen yhteys ei ollut siinä yhdessä merkinnässä mitenkään kovin selkeästi argumentoitu. Pitänee lukea vähämäkeä, jos se sieltä selkenisi.
syyskuu 23, 2010 at 8:12 am
Enemmistön diktatuuri on kauhea asia, mutta siitä kärsitään joka puolella maailmaa; Amerikan Yhdysvalloissa, Suomessa ja Sveitsissä. Haluaisin kuulla lisää, miten suora demokratia automaattisesti alistaa vähemmistöjä ja liberalismi ei? Eikö ole mitään työkaluja, millä vähemmistön oikeudet voitaisiin suorassa demokratiassa pitää turvassa?
Vielä yksi kysymys, etkö sinä näe suoran demokratian lisäävän yhteiskunnan sisällä tapahtuvaa keskustelua ja ajatusten vaihtoa ja näin onnistuisi suojelemaan vähemmistöjen oikeuksia?
Kyselen tästä, koska aikaisemmin olin varautunut suoran demokratian kannattaja, mutta Sveitsin minareettikiellon jälkeen alkoi “uskoni” horjua. Tästä johtuen toinen kysymykseni onkin hieman naurettava, mutta menköön.
P.S. George Monbiot sanoi kirjassaan “The Age of Consent” demokratian olevan vähiten huono vaihtoehto. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, joten joku demokratian malli pitäisi löytää, mikä tyydyttäisi tai suojelisi enemmistöä, vähemmistöä ja etenkin heikkoja sekä rahattomia. Onko sellaista?
syyskuu 23, 2010 at 10:25 am
Kyselen tästä, koska aikaisemmin olin varautunut suoran demokratian kannattaja, mutta Sveitsin minareettikiellon jälkeen alkoi “uskoni” horjua.
Mikään päätöksenteon muoto ei takaa päätöksille jotain tiettyä sisältöä (suvaitsevaisuutta, kansallisten erityispiirteisen säilyttämistä tms.). Kyseessä on aina poliittisen taistelun kysymys, ja tässä taistelussa voidaan joskus hävitäkin. Semmosta se on.
syyskuu 24, 2010 at 11:07 am
Suhtautuminen suoraan demokratiaan on allekirjoittaneellakin harvoja asioita, joissa olen muuttunut radikaalista konservatiiviksi. Eihän historian esimerkit ole aikaisemminkaan olleet kovin rohkaisevia koskien suoraa demokratiaa: sekä Ranskassa että Venäjällä vallankumous söi lapsensa kun yritettiin suoraa demokratiaa. Sekä luettuani asiasta enemmän että varsinkin parin viime vuoden aikaiset tapahtumat ovat saaneet minutkin luopumaan ajatuksesta, että suora demokratia olisi ratkaisu eurooppalaisten yhteiskuntien ongelmiin.
Toissa päivänä luin kymmenenvuoden takaisen artikkelin Tiede & Edistys -lehdestä, jossa esiteltiin Frank Ankersmitin teosta politiikan esteettisyyden teoriasta. Jostain syystä kyseinen kirja on kirjahyllyssäni, mutta en ole siihen liiemmin koskenut.
Ankersmit esittää, että politiikkaa ei voi palauttaa sen enempää “kansan syviin riveihin” kuin virkamiehiin tai ammattipoliitikkoihin, vaan politiikka on aina eri ryhmien välisen kompromissin tulos. Hän ei kiellä suoran demokratian elementtien kuten kansanäänestysten järjestämistä, mutta huomauttaa, että tällöin ei pidä kuvitella niiden kuvaavan kansan tahtoa sen paremmin tai olevan jotenkin autenttisempia kuin edustuksellisen demokratian. Yleensähän suoraa demokratiaa tai kansanäänestyksiä vaativat sellaiset ihmiset, joiden näkemykset ovat varsin marginaalisia. Toisin sanoen on helppo syyttää järjestelmää epädemokraattiseksi tai että “kansan syviä rivejä” ei ole kuunneltu kun häviää mielipiteineen kaikki äänestykset. Tällöin unohdetaan, että suorakin demokratia on kompromisseja ja kähmintää.
Ankersmitin vihollinen numero yksi on siis rousseaulainen ajatus edustuksellisuudesta, eli siitä, että kansankokouksen on oltava identtinen edustettavien kanssa eli on siirryttävä suoraan demokratiaan tai muutoin poliittinen järjestelmä on laiton.
Esteettisyys tulee siis siitä, että poliittinen järjestelmä on otettava kokonaisuutena kuin taideteoksena: vuorta ei voi nähdä vuorelta, vaan sitä on katseltava kauempaa jotta näkee kokonaisuuden.
syyskuu 30, 2010 at 4:01 pm
“sekä Ranskassa että Venäjällä vallankumous söi lapsensa kun yritettiin suoraa demokratiaa.”
En tunne Ranskan vallankumouksen historiaa, mutta eikö yleensä ole käynyt niin, että vallankumous on syönyt lapsensa suorasta demokratiasta luovuttaessa?
Esimerkiksi Venäjän vallankumous alkoi muuttua kansan vapautumisen irvikuvaksi vasta bolshevistien varmistettua valtansa teurastamalla syndikalistit, anarkistit (erit. Ukrainan makhnovilainen liike, Kronstad ja mitä näitä nyt on) ja muut suoraa osallistumista kannattaneet sosialistit.
Ja sittenhän on tietysti myös kaikkien anarkistien lempilapsi, Espanjan vallankumous vuosina 1936-1937 Kataloniassa? Ei varmaankaan voi väittää, että anarkistien sosiaalinen vallankumous olisi syönyt lapsensa?
lokakuu 3, 2010 at 5:36 pm
Näin ollen esimerkiksi konservatiiviksi julistautunut Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman, joka on joskus antanut ymmärtää, etteivät ihmiset olisi lähtökohtaisesti tasa-arvoisia, sahaa niin sanotusti omaa oksaansa jos ja kun hän kannattaa oikeasti globaalia kapitalismia. En nimittäin ole siitä aivan varma. Hänkin kun maahanmuuttokriittisyydessään muistuttaa enemmän antiglobalisaatioaktivistia.
Niinpä. Kapitalismiin kuuluu oleellisesti se, että valkonaaman dollari ja neekerin dollari ovat yhtä arvokkaita. Minä ihan oikeasti haluaisin tietää, uskovatko rydmanit oikeasti tähän.
lokakuu 3, 2010 at 5:41 pm
eikö yleensä ole käynyt niin, että vallankumous on syönyt lapsensa suorasta demokratiasta luovuttaessa?
No ei sinne päinkään. Suoraan demokratiaan on aina kuulunut turvattomuus ja jatkuva kuoleman uhka. Espanjan anarkistit saattoivat äänestää sinut suoralla demokratialla hengiltä.
Suora demokratia kansanäänestyksineen on useinkin toiminut tapana lavastaa totalitaariselle tai muuten diktatoriselle hallitukselle legitimiteettiä ja kansan tuen proteesi. Tästä on käsittääkseni esimerkkejä niin Pinochetin Chilestä kuin Neuvostoliitostakin.
lokakuu 4, 2010 at 8:32 am
“Espanjan anarkistit saattoivat äänestää sinut suoralla demokratialla hengiltä.”
?
Mihin tämä nyt viittaa? Vallankumouksen alkuvaiheessa kieltämättä oli lyhyt vaihe, jonka aikana tunnettuja fasisteja, pappeja ja huono-onnisia toisinajattelijoita saatettiin teloittaa (noin 10 000 tasavallan alueella, tästä murto-osa Kataloniassa tai Madridissa. Fasistien puhdistuksissa taas kuoli noin 180 000 ihmistä) omavaltaisesti. Tähän syyllistyivät niin anarkistit kuin kommunistitkin sillä erotuksella, että anarkistit eivät vaivautuneet pelleilemään näytösoikeudenkäyntien kanssa halutessaan tappaa jonkun. Jokatapauksessa viikon rellestyksen jälkeen CNT ilmoitti ammuttavansa jokaisen joka syyllistyy murhiin, mikä nopeasti lopetti murhat.
Niin, että koska ne anarkistit äänestelivät ihmisiä hengiltä? Jatkuvan kuoleman uhka oli toki aina läsnä Kataloniassa, mutta uhka tuli kommunistien ja fasistien taholta.
Diktatuuri ja suora demokratia ovat ristiriitaisia määritelmien nojalla: suoran demokratian luonteesta ei kerro mitään vaikka diktatuuri olisikin lavastanut mukademokraattisia kansankokouksia legitimoidakseen itsensä. Lenin saattoi kyllä huudella “kaikki valta neuvostoille!” mutta sen toteutuminen ei ollut lähelläkään: päinvastoin työläisneuvostoja kannattavat hyvin nopeasti pääsivät hengestään Neuvostoliitossa.
lokakuu 6, 2010 at 6:02 am
Kyselen tästä, koska aikaisemmin olin varautunut suoran demokratian kannattaja, mutta Sveitsin minareettikiellon jälkeen alkoi “uskoni” horjua.
Tämä on jotenkin huvittavaa, koska Muutos 2011 -puolueen vakaa luottamus suoraan demokratiaan johtuu juuri samasta asiasta. En usko sillä olevan heillekään itseisarvoa vaan ainoastaan välinearvo. Muutoslaiset uskovat, että suora demokratia tuottaa maahanmuuttaja- ja vähemmistövastaisia päätöksiä, joita heikäläiset tavoittelevat.
Suhtautuminen suoraan demokratiaan on allekirjoittaneellakin harvoja asioita, joissa olen muuttunut radikaalista konservatiiviksi.
Eiväthän radikalismi ja konservatismi ole mitenkään toistensa kanssa vastakohtaisia!
Eihän historian esimerkit ole aikaisemminkaan olleet kovin rohkaisevia koskien suoraa demokratiaa: sekä Ranskassa että Venäjällä vallankumous söi lapsensa kun yritettiin suoraa demokratiaa.
Muistettakoon myös antiikin Ateena, “demoktratian kehto”, jossa suora demokratia söi koko valtion ja myös tappoi Sokrateen.
marraskuu 7, 2011 at 6:32 pm
[...] sukupuolieroa ottamalla miehen normiksi vaan tuo mieheyden normikin on yksiulotteinen. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, poliittinen liberalismi pyrkii kieltämään erot niin miesten ja naisten välillä kuin miesten [...]